Suomen kansantalouden nousu on ollut tällä vaalikaudella vahvaa. Kasvun moottorina on taas kerran Suomen metsät. Perinteisiä metsäteollisuuden tuotteita laivataan maailmalle kiihtyvää vauhtia ja uusia materiaaleja kehitetään tutkimuslaitoksissa koko ajan. Hyvä näin. Metsien kasvun kannalta on välttämätöntä, että hoitotyöt ja hakkuut tehdään ajallaan. Kuitenkin elämme taas kerran sitä aikaa, jolloin kaikelle kotimaiselle puulle ja energiapuulle ei vaan ole ostajaa.
Huomiota herättää erikoisesti uudet biovoimalat, joiden käyttämä puupolttoaine tuodaan Suomeen mm. Baltian maista ja tietenkin Venäjältä. Tullitilastojen mukaan venäläisestä puusta teollisuus maksaa parempaa hintaa kuin kotimaan puusta. Joten rahasta tämä homma ei ole kiinni. Yksityiset sahat ovat hukkumassa sahauksen yhteydessä syntyviin sivutuotteisiin ja metsänomistajien energiapuille ei löydy ostajaa. Tällaista on Suomen metsien arki tänään.
Tässä pelissä on jäänyt huomiotta seikka, joka on metsiemme tulevaisuuden kannalta elintärkeä. Varsinkin etelästä tulevan tuontipuun mukana tulee varmuudella erilaisia kasvitauteja ja tuhohyönteisiä, jotka ilmaston lämpenemisen myötä ovat helposti leviämässä metsiimme. Tarkasta kontrollista huolimatta näin tapahtuu. Kyse on vaan ajasta, jolloin tilanne karkaa käsistä. Kanadan metsätuhot tiedetään. Sama on mahdollista meilläkin. Kuitenkin omien metsien puu ei kelpaa lämpölaitoksille, joita rakennetaan tuontipuun varaan. Niin energiateollisuus kuin metsäteollisuus ottavat koko ajan valtavan riskin, kun kotimainen puu jätetään vaille mahdollisuuksia.
Sama ilmiö on myös maatalouden puolella. Kotimainen ruoka on taatusti puhdasta ja vapaa erilaisista superbakteereista ja antibioottijäämistä, mutta niin vaan ostamme joka päivä tuontiruokaa, jota suuret kauppaketjut meille halvalla myyvät. Halpuuttaminen on päivän muoti-ilmiö, joka samalla ”halpuuttaa” myös oman terveytemme bonus-pisteiden keräämisen huumassa. Suomi on varmuudella maailman puhtain maa, joka tarjoaa loistavat mahdollisuudet talouden terveeseen kehittämiseen ja se takaa meille myös terveen elämän. Ja maaseutukin säilyisi asuttuna ja elinvoimaisena ikään kuin sivutuotteena. Olisiko vihdoin aika pysähtyä miettimään, millaista Suomea me näin uuden vuosisadan alussa oikeasti haluamme?
Hannu Hoskonen, kansanedustaja, Ilomantsi
Julkaistu Karjalaisen mielipidesivulla 9.2.2018