Menossa on taas yksi metsiensuojelun vaihe Pohjois-Karjalassa. Kuten tiedetään, ministeriö on pitkään valmistellut valtionmailla olevien suojelualueiden siirtämistä luonnonsuojelulain perusteella rauhoitetuiksi suojelualueiksi. Tämä aiheuttaa selvän tiukkenemisen kaikkeen alueiden käyttöön näillä alueilla.

Metsästys kaikkineen on vaikeutuu olennaisesti. Samoin alueilla liikkuminen vaikeutuu. Jatkossa ympäristöministeriöllä on täydellinen oikeus hallita alueita mielensä mukaan. On suorastaan järkyttävää, että ministeriön virkamiehet edelleen kieltävät menossa olevien muutoksien vaikutukset maakunnissa. Ympäristöministeriön virkamiehet ovat olleet yhteydessä ainakin Lieksan ja Nurmeksen kaupunkien virkamiehiin. Viesti ministeriöstä on kuulunut; mikään ei muutu. Miksi sitten suojeluasiakirjoissa näkyy selvästi, mitä riistaa ei saisi suojelun jälkeen enää metsästää. Metsästysmatkailu on itärajan kunnissa merkittävä elinkeino, mikä näkyy hyvin näin karhujahdin aikaan. Ajetaanko tämäkin ansiomahdollisuus alas? Eikö ministeriössä lueta edes itse kirjoitettuja, suojelualueita koskevia asiakirjoja. Vai laatiiko ne jokin ulkopuolinen taho?

Metsien käytölle tulee varmuudella muutoksia, kun suojelualueiden taakse jäävät talousmetsät joutuvat mottiin perinteisten kuljetusväylien jäädessä suojelualueen sisälle. Tätäkään ministeriön virkamiehet eivät ota kuuleviin korviinsa. Miksi? Ministeriössä kannattaisi lukea Karjalaisessa 28.8.2020 ollut UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen haastattelu. ”Suomessa käytävä keskustelu metsähakkuista on vaikuttanut metsäyhtiöiden päätöksentekoon”. Miten monta paperikonetta ja sahaa pitää vielä sulkea, ennen kuin uskotaan tämä tuhoisan politiikan seuraukset? Jos ministeriön tavoite turpeen kieltämisestä vielä toteutuu, joutuu koko Suomi taloudellisesti kuilun partaalle. Leikkimisen aika alkaa olla ohi.

Hannu Hoskonen, kansanedustaja, ympäristövaliokunnan pj.