Hillitöntä riskien ottamista metsissä ja ruokakaupassa

Hannu HoskonenBlogi

Suomen kansantalouden nousu on ollut tällä vaalikaudella vahvaa. Kasvun moottorina on taas kerran Suomen metsät. Perinteisiä metsäteollisuuden tuotteita laivataan maailmalle kiihtyvää vauhtia ja uusia materiaaleja kehitetään tutkimuslaitoksissa koko ajan. Hyvä näin. Metsien kasvun kannalta on välttämätöntä, että hoitotyöt ja hakkuut tehdään ajallaan. Kuitenkin elämme taas kerran sitä aikaa, jolloin kaikelle kotimaiselle puulle ja energiapuulle ei vaan ole ostajaa.

Huomiota herättää erikoisesti uudet biovoimalat, joiden käyttämä puupolttoaine tuodaan Suomeen mm. Baltian maista ja tietenkin Venäjältä. Tullitilastojen mukaan venäläisestä puusta teollisuus maksaa parempaa hintaa kuin kotimaan puusta. Joten rahasta tämä homma ei ole kiinni. Yksityiset sahat ovat hukkumassa sahauksen yhteydessä syntyviin sivutuotteisiin ja metsänomistajien energiapuille ei löydy ostajaa. Tällaista on Suomen metsien arki tänään.

Tässä pelissä on jäänyt huomiotta seikka, joka on metsiemme tulevaisuuden kannalta elintärkeä. Varsinkin etelästä tulevan tuontipuun mukana tulee varmuudella erilaisia kasvitauteja ja tuhohyönteisiä, jotka ilmaston lämpenemisen myötä ovat helposti leviämässä metsiimme. Tarkasta kontrollista huolimatta näin tapahtuu. Kyse on vaan ajasta, jolloin tilanne karkaa käsistä. Kanadan metsätuhot tiedetään. Sama on mahdollista meilläkin. Kuitenkin omien metsien puu ei kelpaa lämpölaitoksille, joita rakennetaan tuontipuun varaan. Niin energiateollisuus kuin metsäteollisuus ottavat koko ajan valtavan riskin, kun kotimainen puu jätetään vaille mahdollisuuksia.

Sama ilmiö on myös maatalouden puolella. Kotimainen ruoka on taatusti puhdasta ja vapaa erilaisista superbakteereista ja antibioottijäämistä, mutta niin vaan ostamme joka päivä tuontiruokaa, jota suuret kauppaketjut meille halvalla myyvät. Halpuuttaminen on päivän muoti-ilmiö, joka samalla ”halpuuttaa” myös oman terveytemme bonus-pisteiden keräämisen huumassa. Suomi on varmuudella maailman puhtain maa, joka tarjoaa loistavat mahdollisuudet talouden terveeseen kehittämiseen ja se takaa meille myös terveen elämän. Ja maaseutukin säilyisi asuttuna ja elinvoimaisena ikään kuin sivutuotteena. Olisiko vihdoin aika pysähtyä miettimään, millaista Suomea me näin uuden vuosisadan alussa oikeasti haluamme?

Hannu Hoskonen, kansanedustaja, Ilomantsi

Julkaistu Karjalaisen mielipidesivulla 9.2.2018

Ilmastopolitiikalla tehdään politiikkaa

Hannu HoskonenBlogi

Kaikkien tiedossa on, että Suomen metsien kasvu eli hiilinielu on tuplaantunut itsenäisyytemme aikana ja samaan aikaan metsien puumäärä eli hiilivarasto on reilusti tuplaantunut. Metsiämme on tutkittu tarkkaan reilun sadan vuoden ajan. Kaikki tieto on totta. Meillä suomalaisilla olisi nyt loistava mahdollisuus luoda uutta työtä ja hyvinvointia koko maahan metsien lisäkäytöllä, kun ilmakehää pitää suojella fossiilisten polttoaineiden päästöiltä. Mutta se vaan nyt ei käy, kun työpaikat ja hyvinvointi syntyvätkin ihan väärään paikkaan; maaseudulle.

Varsinkin Vihreät ovat lähteet kaikin voimin lisähakkuita estämään isolla metelillä, joka lyö läpi kaikissa tiedotusvälineissä. Ruotsi hakkaa lähes vuotuisen kasvun verran, mutta se ei vihreitä haittaa. Kuitenkin Suomen pienemmät hakkuut ovat valtava ongelma. Eikö ilmastopolitiikan pitänyt olla maiden rajat ylittävää. Ja jos meidän hakkuille tuleekin rajoituksia, niin eihän hakkuut vähene, vaan ne siirtyvät jonnekin muualle. Ja pahimmillaan metsäteollisuus siinä samalla. Tästä meillä on jo kokemuksia. Vihreiden omien tavoitteiden mukaan fossiilisia polttoaineita pitää korvata uusiutuvilla energioilla kuten kotimaisella puulla. Nyt, kun sen aika olisi, se ei käy.

Vihreiltä on tässä ilmastohuumassa unohtunut tosiasiat kokonaan. Joka vuosi kivihiilen käyttö maailmassa lisääntyy suurin piirtein saman verran, kuin koko uusiutuvien energioiden käyttö yhteensä on. Vesivoimaa ei tässä laskelmassa huomioida. Ja tämä pitää sitten maksattaa suomalaisilla metsien käyttöä rajoittamalla. Kaiken kukkuraksi Saksa on tehnyt päätöksen ydinvoimaloiden sulkemisesta vuoteen 2022 mennessä. Tämä päätös näkyy jo nyt kivihiilen ja ruskohiilen lisäkäyttönä. Saksa on Euroopan johtava raskaan metalliteollisuuden maa, joka investoi teollisuuteensa koko ajan. On turha kuvitella, että uutta sähköä kissannahoilla tehdään. Myös Kiinan kivihiilen käyttö tiedetään kasvavan koko ajan. Sillekään emme voi juuri mitään tehdä. Pitääkö tämä kaikki maksattaa rajoittamalla suomalaisten metsien käyttöä, joka oikeasti toimii ilmastoa puhdistavana.

Oikea tapa hoitaa niin ilmastoa kuin Suomen kansantaloutta, on hoitaa metsämme hyvään kuntoon. Silloin vuotuinen kasvu nousee yli 130 miljoonan motin vuodessa. Tämä loisi uutta työtä entistä enemmän koko maahan. Ja ilmastopolitiikka toimisi, kun uusiutuvalla raaka-aineella korvataan fossiilista. Ei tämä vaikeaa ole, kun lopettaa turhan politikoinnin, joka näköjään on vihreille ykkösasia.

Hannu Hoskonen, kansanedustaja, Ilomantsi

Julkaistu Karjalaisen mielipidesivulla 02.12.2017

Metsät kuuluvat suomalaisille

Hannu HoskonenBlogi

Suomen metsät ovat joutumassa EU:n panttivangiksi, jos EU-parlamentin ympäristövaliokunnan esitys metsien osuudesta yhteisessä ilmastopolitiikassa hyväksytään. Asia on parlamentin käsittelyssä ensi viikolla. Ilmeistä on, että asian ratkaisua siirretään muutamalla viikolla. Tilanne on mahdoton ymmärtää, kun olemme hoitaneet metsiämme hyvin ja siitä meitä nyt rangaistaan. Etelä-Euroopan maat ovat metsänsä hävittäneet ajat sitten ja suurina kivihiilen käyttäjinä ne ovat voittajia tässä kisassa.

Kiistaton tosiasia on, että hyvin hoidettu metsä on erittäin tehokas hiilen sitoja. Jokainen motti uutta puuta sitoo ilman hiilidioksidia tehokkaasti. Ja metsiemme kasvu kiihtyy koko ajan; joka vuosi syntyy uusi kasvuennätys. Tästä hyvästä ilmastoteosta haluaa EU-koneisto rangaista Suomea. Kahta asiaa tässä jutussa on mahdotonta ymmärtää. Ensinnäkin, miten on mahdollista, että komission valmistelussa olemme joutuneet tähän tilanteeseen. Pääministeri Sipilän hallituksen linja on selvä. Suomen metsiä pitää voida käyttää rajoituksitta jatkossakin. Komissiossa on paljon suomalaisia virkamiehiä ja komission varapuheenjohtajana toimii entinen pääministeri Jyrki Katainen. Tietoa on tarjolla ja sitä on välitetty komissiolle kaikin keinoin. Ja tässä sitä mennään. Toinen ihmetyksen aihe on suurta julkisuutta nauttiva Vihreät, jotka ajavat avoimesti metsiemme käytölle uusia rajoituksia. MEP Heidi Hautala toimii hankkeen ”totuuden torvena”, joka syöttää koko ajan väärää tietoa metsistämme EU parlamentille. Suorastaan mahdotonta on ymmärtää, kun kokoomuksen MEP Sirpa Pietikäinen on liittynyt tähän vihreiden rintamaan Suomelle elintärkeässä asiassa.

Suomi on hyvää vauhtia nousemassa lähes vuosikymmenen kestäneestä laman suosta ja työttömyyskin vähenee hyvää vauhtia. Metsien lisäkäytöllä on tässä työssä erittäin tärkeä rooli. Metsissämme on hakkuumahdollisuuksia enemmän kuin riittävästi, mutta tämä mahdollisuus näköjään halutaan tuhota ihan omin voimin. Vielä kummallisempaa näiden kansallisten etujen tuhoajien toiminnassa on se, että läntisen naapurimme Ruotsin metsien käyttö on meitä paljon voimakkaampaa ja se ei tunnu olevan Vihreille eikä Sirpa Pietikäiselle mikään ongelma. Jo on aikoihin eletty. Suomen velkaantumisen pysäyttäminen on tutkimusten mukaan lähes kaikkien kansalaisten yhteinen tavoite. Nyt, kun kansantalous on saatu vihdoin kasvuun, luulisi meillä olevan sen verran isänmaallisuutta, että käytämme tämän mahdollisuuden hyväksi. Sitä hartaasti toivon.

Hannu Hoskonen, kansanedustaja, Ilomantsi

Julkaistu Karjalaisen mielipidesivulla 10.09.2017