Viikonlopun iso uutinen Karjalaisessa 21.5.2017 oli Tuupovaaran terveyskeskuksen sulkeminen. Siun soten suunnitelma on jo niin pitkällä, että päätös asiasta tehdään kiireisellä aikataululla. Ei voi muuta kuin hämmästellä, miten maaseudun ihmisiä kohdellaan Suomessa. Koko ihmisen elämän kannalta tärkein palvelu voidaan lakkauttaa niin, että palvelua käyttävät ihmiset lukevat uutisen lehdestä muutama päivä ennen lopullista päätöstä. Jo on aikoihin eletty. Tuupovaaralaiset tarvitsevat laadukkaat sosiaali-ja terveyspalvelut jatkossakin lähipalveluina.

Viime vuosien iso myllerrys on ollut sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen. Muutoksen keskeltä on alkanut kuulua huolestuttavia viestejä palvelujen heikkenemisestä maaseutukunnissa. Suomea ollaan keskittämässä kaikin keinoin suuriin kasvukeskuksiin. Jokaisella suomalaisella on oikeus hyviin peruspalveluihin kotiseudullaan. Sen takaa Suomen perustuslaki. On päivän selvää, jos terveyskeskus menee kiinni, niin palvelujen saatavuus heikkenee ja työpaikat siirtyvät pikkuhiljaa maakuntakeskukseen.

Suomi on nyt vaarallisella tiellä, jonka merkit ovat jo luettavissa. Kaupungeissa asuntojen hinnat nousevat kohisten, mikä on johtanut jo valtiontalouden merkittävään ongelmaan. Vuokrien kohotessa asumistukimenot ylittävät jo kaksi miljardia vuosittain ja menojen kasvu kiihtyy koko ajan. Valtion velka kasvaa osittain tästä syystä. Virallisissa juhlapuheissa vannotaan biotalouden luovan uuttaa kasvua kaikkialle Suomeen, mutta samaan aikaan valtiovalta keskittää kaiken mahdollisen pääkaupunkiseudulle tai ainakin maakuntakeskuksiin.

Tuupovaaran tapaus osoittaa karulla tavalla, miten maaseutuun suhtaudutaan Suomessa. Nyt on vihellettävä peli poikki Siun sotessa, ja alettava miettiä maakunnan sotepalveluja koko maakunnan kannalta. Joka ainoa maaseudun terveyskeskus voidaan laittaa kiinni Tuupovaaran tapauksessa käytetyillä perusteilla. Lähtökohtana pitää olla lähipalvelujen järjestäminen omassa terveyskeskuksessa ihmisten lähellä. Jos palvelut lakkautetaan, on sen seudun tulevaisuus vakavasti uhattuna. Se on syytä muistaa myös parhaillaan eduskunnassa olevia sotelakeja käsiteltäessä.

Hannu Hoskonen, kansanedustaja, Ilomantsi

Asumistuella oli alun perin tarkoitus tukea pienituloisten asumista. Nyt, kun metropolipolitiikasta on tullut valtakunnan kehittämisen pääsuunta, on monella muutto kasvukeskuksiin. Pilviin kohonneet tontin hinnat, kallis rakentaminen ja suursijoittajien voiton tavoittelu ovat nostaneet asumiskulut sietämättömäksi. Samaan aikaan valtava määrä maaseudun kiinteistöjä menettää arvonsa kokonaan. Metropolipolitiikka tekee tuhoaan niin maalla kuin kaupungissakin. Asumistuki, yhteensä 2,3 mrd. euroa valuu sijoittajien taskuun, joista yhä useampi ei ole edes suomalainen.

Huolestuttavinta tilanteessa on se, että asumistuen tarve kasvaa kiihtyvällä vauhdilla, mikä alkaa jo näkyä valtiontaloudessakin. Vuokrien noustessa tuettavien määrä on kasvanut koko ajan. Valtiosta on tullut asumistuen kautta vuokramarkkinoiden takuumies, joka takaa varman tuoton asunnonomistajille. Kaikkien tuntema vuokranantaja VVO saa muhkeaa vuokratuloa, joka tulee osittain valtion budjetista. Arvion mukaan valtio maksaa VVO:lle asumistuen kautta lähes sata miljoonaa euroa vuosittain. Verotuottoa sen sijaan valtio ei saa VVO:n osittaisen verovapauden takia. Vielä karumpi esimerkki on ruotsalainen miljardööri Erik Selin, joka yhtiöittensä kautta omistaa lähes 5000 asuntoa Suomessa. Hänen saama tuotto asumiestuen kautta on yli kymmenen miljoonaa euroa. Veronmaksu ei näille ylikansallisille sijoittajille ole ollut ensisijainen tavoite. Asumistuki koituu kuitenkin hänenkin hyödyksi.

Viimeisin ilmiö kasvukeskusten vuokramarkkinoilla on rakennettavien talojen asuntovaraukset, jossa rakennettavasta talosta asuntosijoittaja varaa jopa kymmeniä asuntoja vuokrabisnestä kasvattaakseen. Vuokrat nostetaan maksimiin ja valtio maksaa osansa. Suomeen on luotu sijoittajien tuottoautomaatti, jonka veronmaksaja maksaa korkeina veroina. Tällainen toiminta ei saa enää jatkua, jos haluamme saada valtion talouden tervehtymään ja kustannusten nousun hallintaan.

Nyt, kun sote-uudistusta ollaan tekemässä valinnanvapauden periaatteella, ovat ulkomaiset sijoittajat haistaneet todellisen rahanteon mahdollisuuden. Ammattimaiset markkinamiehet ovat liikkeellä ison rahan toivossa. Eduskunnan on pidettävä huoli sote-päätöksiä tehdessään, että kuntalaisten maksamat verorahat jäävät hyödyttämään paikallistaloutta. Asumistuen kehittyminen sijoitusbisneksen hyödyksi on varoittava esimerkki veronmaksajan joutumisesta rahastettavaksi.

Hannu Hoskonen, kansaedustaja

Suomen tulevaisuuden kannalta toimiva liikenneverkko on välttämättömyys, josta ei saa tinkiä. PM Juha Sipilän hallitus on lisännyt merkittävästi väyläverkon hoitoon varattuja rahoja. Tällä vaalikaudella käytetään yli 950 miljoonaa euroa hoitorästien poistoon. Ja senkin jälkeen vasta kolmasosa urakasta on tehty.

Ministeri Anne Bernerin esitys valtion tieverkon yhtiöittämisestä on raju. Suomen tieverkko on rakennettu nykyiseen kuntoonsa viime vuosikymmeninä yhteisillä verovaroilla. Tieverkko on iso osa kansallisomaisuuttamme. Ja sellaisena se tulee pitää jatkossakin, suorassa valtion omistuksessa ja yhteisillä verovaroilla hoidettuna. On välttämätöntä, että eduskunta päättää jatkossakin väylien rakentamiseen ja hoitoon annettavista varoista. Yhteiskunnan avoimuuden kannalta on tärkeää, että liikennepolitiikasta keskustellaan ja päätetään avoimesti eduskunnassa. Jos valtion tiet yhtiöitetään, päätökset tehdään suljettujen ovien takana vailla kansalaisten kontrollia. Sitä en hyväksy.

Tieverkon ylläpitoon kerättävät rahat tulevat osittain polttoaineverotuksen kautta. Järjestelmä on kohtuullisen oikeudenmukainen. Se, joka ajaa paljon, maksaa myös enemmän veroa. Toki uusia teiden pidon rahoitusmalleja kannattaa harkita. On syytä kuitenkin muistaa, että tällä hetkellä vain osa autojen käytöstä kerättävistä veroista käytetään teiden rakentamiseen ja kunnostamiseen. Teiden kuntoa voidaan edelleen parantaa jo olemassa olevalla autoilun verotuksella. Valtio saa edelleen edullista lainaa budjettinsa katteeksi. Uusi tieyhtiö olisi lainarahaa hakiessaan varmuudella heikommassa asemassa. Joten tällä keinolla ei kustannussäästöä tule, jos yhtiö velalla teitä rakentaa.

Ministeri Anne Bernerin esityksestä kannattaa ottaa jatkovalmisteluun autoverotus, joka Suomessa on ankaraa muihin EU-maihin verrattuna. Nopea muutos ei ole mahdollinen pelkästään autokauppaan liittyvien riskien takia, mutta eurooppalaista autoverotusta kohti on päästävä pikku hiljaa. Autokanta on Suomessa vanhaa, ja tarvetta uudistukseen on niin liikenneturvallisuuden kuin liikenteen päästöjenkin takia. Muutos vaatii aikaa ja huolellista suunnittelua. Varsinkin maaseudulla auto on välttämättömyys, joka on syytä muistaa uudistuksia suunniteltaessa.

Hannu Hoskonen, kansanedustaja, Ilomantsi

Julkaistu Karjalaisen mielipidesivulla 22.01.2017