Lausuntokierroksella oleva sote-uudistus herättää vahvoja tunteita. Koko uudistus lähti liikkeelle, jotta pystytään varmistamaan laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut lähipalveluina kaikille kansalaisille kotipaikkaan katsomatta. Nyt kun lakipaketit ovat jo tiedossa, uskaltaa arvioida niiden sisältöä. Monta hyvää asiaa sisältyy lakiesityksiin ja monta parannustarvetta, joista ei saa vaieta lausuntojen antamisen aikaan.

Lakiehdotuksen suurin heikkous on se, että todellinen päätösvalta sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä siirtyy kunnilta valtiolle. Valtio antaa rahat maakunnille palveluiden järjestämiseen. Valtakunnallisen kiinteistöosakeyhtiön haltuun siirtyy kaikki lakisääteisten kuntayhtymien maakunnissa olevat sairaalat ja muut sote-palveluita varten rakennetut tilat. Rahoista päättäminen merkitsee täyttä päätösvaltaa palvelujen järjestämiseen koko maassa. Tällainen päätösvallan siirto johtaa koetun mukaisesti palveluiden keskittämiseen ennemmin tai myöhemmin. Ei liene yllätys, että kaikki kehittämistoimet valtio keskittää kasvukeskuksiin. Ja häviäjänä ovat varmasti maaseutukuntien asukkaat.

Kuntien terveyskeskukset ja sosiaalityön tarvitsemat tilat jäävät kuntien omaisuudeksi edelleen, ja maakunta vuokraa alkuvaiheessa nämä tilat palveluiden järjestämistä varten. Vuoden 2021 jälkeen tilat vuokrataan, jos tarvetta on. On arvioitu, että kolmasosa tiloista jää vaille käyttöä, mikä tarkoittaa käytännössä noiden tilojen arvon nollautumista. Suurella varmuudella kyse on juuri maaseutukuntien terveyskeskuksista ja vuodeosastoista. Valtio lupaa vuokraamatta jääville kiinteistöille tukea kiinteistömarkkinointiin. Helppo on kuvitella nykyisissä oloissa tyhjentyvän terveyskeskuksen myyntimahdollisuus. Pahinta kaikessa on se, että tyhjentyvä terveyskeskus vie myös työpaikat ja verotulot pois maaseutukunnista maakuntakeskuksiin. Palvelujen yksityistämisen myötä yhtiöiden palvelutarjonta keskittyy suuriin kaupunkeihin, mikä johtaa supistuksiin maaseutukunnissa. Kunta itse ei voi toimia palvelun tarjoajana.

Jotta sote-uudistuksesta ei tulisi keskittämisen työväline, on tämän uudistuksen yhteydessä toteutettava maakuntauudistus tehtävä kansanvallan periaatteiden mukaan. Maakunnille tarvitaan verotusoikeus ja oikeus aidosti päättää rahojen käytöstä ja samalla vastata palveluiden järjestämisestä. Silloin saadaan koko valtionhallintoon vahva paikallisen osaamisen vahvuus, jota on tavoiteltu koko itsenäisyytemme ajan. Uudistuksia joka tapauksessa tarvitaan, mutta niitä ei saa tehdä maaseudun asukkaiden tappioksi.

Hannu Hoskonen, kansanedustaja, Ilomantsi

Julkaistu Karjalaisen mielipidesivulla 3.10.2016